Talviruokinnan ABC, osa 1: Lämpöä rehuista, ei loimista

Heinä, Talvi, talviruokinta -

Talviruokinnan ABC, osa 1: Lämpöä rehuista, ei loimista

Monet hevoset sietävät erittäin hyvin kuivia pakkaspäiviä ilman loimitusta, vaikka lämpötilat laskisivat hyvinkin alas. Syynä tähän on hevosen kyky tuottaa itse lämpöä ja toki myös hyödyntää talvikarvaansa eristeenä. Poikkeuksen muodostavat klipatut tai hyvin iäkkäät hevoset, ja yksilöllistä vaihtelua hevosten välillä on myös paljon.

Kylmissä olosuhteissa hevosen energiantarve kasvaa, erityisesti silloin, kun ulkona vietetään pitkiä aikoja ja mikäli hevosia pidetään loimittamattomina. Tällöin hevonen tarvitsee lisää energiaa ravinnosta tuottaakseen riittävästi lämpöä. Eri rehuilla on erilainen vaste lämmön tuottamisen näkökulmasta. Nopeasti ajateltuna voisi luulla runsaasti energiaa sisältävien väkirehujen olevan paras ratkaisu hevosen energiatarpeen täydentämiseksi lämmöntuotantoa varten, mutta näin ei kutenkaan ole, vaan paras vaihtoehto on tarjota hevoselle runsaammin valkuaista ja/tai kuitua sisältäviä rehuja.

Yleisesti ottaen hyvin sulavien karkearehujen eli kuivan ja säilöheinän määrän lisääminen ruokintaan on tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Tämä johtuu siitä, että kuituisten rehujen sulatus vaatii ruoansulatuselimistöltä enemmän työtä, jolloin rehuista vapautuu enemmän energiaa lämpönä verrattuna helposti ja nopeasti sulatettaviin väkirehuihin. Riittävä karkearehun määrän lisäys riippuu sekä hevosesta itsestään että olosuhteista, mutta karkeana ohjeena voi ajatella aikuisella hevosella sopivan määrän olevan puolesta kilosta yli kahteen kiloon päivässä, riippuen lämpötilasta, tuulesta ja kosteudesta. Jos hevonen ei pysty kasvattamaan karkearehun syöntiään riittävästi, voidaan osa lisärehuista tarjota myös väkirehuina.

Katri Virtanen
hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM


Jätä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua