Varsan vieroitus ja ruokinta

Loppusyksyn ja alkutalven aikana vieroitetaan suuri osa viime kesän varsoista. Vieroituksen yhteydessä varsan elämässä tapahtuu suuria muutoksia ja se onkin sen elämässä yleensä suuri stressi. Vieroituksen voi tehdä monella tapaa – osa suosii vähitellen tapahtuvaa, hidasta vieroitusta, kun taas osa vieroittaa varsan nopeasti. Ruokinnan suhteen tapahtuva muutos on varsan siirtyminen kokonaan karkea- ja väkirehuruokintaan tamman maidon jäädessä täysin pois.

Varsa aloittaa laidunruohon ja muun karkearehun syömisen jo hyvin nuorena ja myös emän väkirehukupille ängetään jo varsin varhaisessa vaiheessa.  Vieroituksen aikana noin puolen vuoden iässä varsan tulisikin syödä jo useampi kilo karkearehua päivässä, sekä tarpeen mukainen määrä heinäruokintaa täydentävää väkirehua. Varsan ja kasvavan nuoren hevosen tarpeet ruokinnan suhteet poikkeavat jossain määrin aikuisista hevosista niiden kasvattaessa sekä lihaskudosta että luustoaan.

Kasvun kannalta tärkeää on varmistaa riittävä energian ja valkuaisen saanti sekä tasapainoinen ja monipuolinen kivennäisruokinta ja vitamiinit. Tavoitteena on tarjota varsalle riittävästi ravintoaineita varmistamaan tasainen ja terve kasvu. Ravintoainepuutosten lisäksi myös yliruokinta on huono ratkaisu, sillä se voi aiheuttaa liian nopeaa tai epätasaista kasvua ja siitä johtuvia kasvuhäiriöitä myöhemmässä vaiheessa.

Energiaa riittävästi mutta ei liikaa

Varsa tarvitsee kasvuunsa energiaa ja sen energian tarve suhteessa elopainoon onkin selvästi suurempi kuin aikuisella hevosella. Vertailuna voidaan tarkastella esimerkiksi Luken ruokintasuosituksista, missä 6-12 kk ikäisen varsan, jonka oletettu aikuiskoko on 550 kiloa, energiantarvetta, mikä on laskennallisesti 64,4 megajoulea päivässä. Vastaavasti 550 kiloisen aikuisen harrastehevosen tarve on noin 75 megajoulea, vaikka tässä vaiheessa varsan sen hetkinen elopaino on luonnollisesti vielä huomattavasti 550 kiloa pienempi. Oletettavan aikuiskoon lisäksi energiantarpeeseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten elinympäristö, lämpötila ja varsan yksilölliset ominaisuudet sekä se, milloin energiaa vaaditaan myös treenaamiseen.

Taulukko 1: varsan energiantarpeen muutokset oletettavan aikuiskoon ja iän mukaan. Sarakkeessa I varsat, joilla aktiivisempi treenaus aloitetaan 3-4 vuoden iässä ja sarakkeessa II varsat, joilla treenaus aloitetaan nuorempana, 2-3 -vuotiaana. (Planck & Rundgren, 2003) 

Tarvittava energiamäärä turvataan karkearehua täydentävillä väkirehuilla kuten kauralla, öljyllä ja muilla teollisilla rehuilla. Suuret annokset tärkkelyspitoista väkirehua voivat varsallakin vaikuttaa varsan sokeripitoisuuteen ja siten myös insuliinipiikkeihin. Tutkimusten mukaan varsoilla tämä voi altistaa osteokondroosille sillä kasvun ollessa liian nopeaa, eivät kivennäiset ehdi pidättymään luukudokseen, minkä seurauksena se jää hauraammaksi.  Lisäksi varsat joilla ruokinta koostuu korkean glykeemisen indeksin omaavista rehuista, voivat muita todennäköisemmin kehittää insuliiniresistenssiä jo nuorella iällä. Helposti sulavalle tärkkelykselle on kuitenkin paikkansa varsojen ruokinnassa, eikä sen syöttöä pidä turhaan välttää.

Valkuainen on kasvun rakennuspalikka

Kaikkeen kasvuun varsa tarvitsee paitsi energiaa, myös valkuaista. Valkuainen on lihassolujen rakennusaine ja ilman laadukasta valkuaista, eli tarvittavia aminohappoja kasvu hidastuu. Proteiinisynteesiä varten tulee kaikkia aminohappoja olla samanaikaisesti saatavilla. Pelkästään hyvälaatuisenkaan heinän valkuainen ei kuitenkaan ole riittävä varsalle, vaan sen ruokintaa tulee täydentää sopivilla valkuaislisillä. Tavallisimpia valkuaisenlähteitä väkirehuruokinnassa ovat soija, rypsi sekä muut teolliset täydennysrehut ja puolitiivisteet. Norra Pure Protein on rypsipohjainen valkuaisrehu, mikä on paitsi hyvin maittamaa, sisältää se myös erittäin monipuolisesti tärkeimpiä aminohappoja. Vaikka ruokinnan optimointi myös valkuaisen osalta on hyvä valinta, ei ruokinnan ns. ylimääräinen valkuainen altista kasvuhäiriöille samalla tavalla kuin liika energia tai epätasainen kivennäis- ja hivenaineruokinta.

Kivennäisiä ja hivenaineita luustolle

Paitsi lihasmassa, myös luusto kasvaa useamman vuoden varsan syntymän jälkeen. Kiivainta kasvu on ensimmäisen elinvuoden aikana, joten kivennäis- ja hivenaineiden tasaiseen ja monipuoliseen saantiin on syytä kiinnittää huomioita vieroituksen aikana ja sen jälkeen, jotta luusto kasvaa tasaisesti ja kestäväksi. Kalsiumilla ja fosforilla on tärkeä rooli kestävän luuston muodostumisessa. Näiden suhteen sekä ali- että yliruokinta voivat häiritä toistensa imeytymistä. Näin ollen kalsiumin ja fosforin suhteen pelkästään riittävän määrän varmistaminen ei riitä, vaan niiden kohdalla on huomioitava myös niiden määrät suhteessa toisiinsa.

Kivennäisillä ja hivenaineilla on lukuisia tehtäviä. Helpoin tapa varmistua monipuolisesta kivennäis- ja hivenaineiden tarjonnasta on lisätä ruokintaan valmiiksi laskettu, teollinen hevosten kivennäislisä, mikä soveltuu parhaiten käytettävissä olevaan karkearehuun. Norra Prima Kivennäisessä kalsiumin suhdetta fosforiin on hieman nostettu, mikä soveltuu erityisen hyvin käytettäväksi silloin, kun muu väkirehuruokinta sisältää runsaasti fosforia sisältäviä raaka-aineita, kuten viljoja. Varsan kohdalla kivennäisaineiden laskennassa on kuitenkin huomioitava myös niiden rajoittunut kyky hyödyntää saamaansa fosforia. Viljojen kohdalla myös niiden kovat kuoret heikentävät fosforin sulavuutta ja esimerkiksi vehnälese sisältää fosforia pidättävää fytiiniä, jota varsan ruoansulatuselimistö ei kykene sulattamaan, eikä leseen käyttöä varsojen ruokinnassa voidakaan suositella.

Laadukas ja monipuolinen ruokinta takaa varsalle mahdollisuudet kasvaa kestäväksi ja terveeksi hevoseksi. Vaikka ruokinnassa on hyvä huomioida monia asioita erityisesti nuoren, kasvavan hevosen kohdalla, saa hyvän kokonaisuuden muodostettua jo varmistamalla riittävä rehujen määrä ja hyvä laatu. Teollisissa rehuissa ravintoainetarpeet on laskettu ja valikoimista löytyy sopivia rehuja moniin tarpeisiin. Varsallakin heinä muodostaa valtaosan päivittäisestä kuiva-aineen määrästä ja varsan päivittäin saamista ravintoaineista, joten käsitys karkearehun sisältämistä ravintoaineista antaa vankan pohjan kokonaisruokinnan suunnittelulle.