Heinäanalyysi ja ruokinnan täydentäminen

Syyskuussa monet hevoset palaavat laitumilta takaisin talliin. Samalla hevosten ruokintaan tulee suuria muutoksia laidunruohon vaihtuessa sisäruokintakauden rehuihin. Syksy on myös aikaa, jolloin useimmilla talleilla saadaan kesän aikana korjatun heinän uudet heinäanalyysit käyttöön ruokinnan tueksi. Mitä nämä luvut kertovat ja miten muulla ruokinnalla niihin voidaan reagoida?

Sulavuus, energia ja valkuainen

D-arvo:

D-arvo kertoo rehun sulavuuden, eli sen kuinka suuri osa rehusta on todella hevosen käytettävissä. Sulavuuteen vaikuttaa muun muassa korjuuaika. Tavallisesti mitä lehtevämpää, sitä sulavampaa ja mitä kortisempaa, sitä huonommin sulavaa. Sulavuus ilmoitetaan yleensä grammoina tai prosentteina/kilo kuiva-ainetta. Hyvä tavoitearvo kuivalla tai esikuivatulla säilöheinällä sulavuuden suhteen on noin 600-700g/kg ka, riippuen rehun kuiva-ainepitoisuudesta.

Mikäli D-arvo jää kovin matalaksi, tarkoittaa se sitä, että hevonen saa yhdestä kilosta heinää vähemmän ravintoaineita käyttöönsä. Mikäli näin on, tulee muun ruokinnan kautta varmistaa ainakin riittävä energian ja valkuaisen saanti. Toisaalta erittäin sulava karkearehu voi olla myös ongelmallinen erityisesti kevyessä käytössä olevien tai lihavuuteen taipuvaisten hevosten kohdalla. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jolloin heinän saantia joudutaan mahdollisesti rajoittamaan. Samalla tulee huomioida hevosen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän korsirehun tarve.

Energia:

Karkearehun laskennallinen energiamäärä ilmoitetaan lyhenteillä ME, MJ/kg ka, eli montako megajoulea muuntokelpoista energiaa on kyseisen rehun kuiva-ainekilossa. Tämä energia-arvo on riippuvainen rehun sulavuudesta eli D-arvosta. Hevosten ruokinnassa tavoiteltavia energia-arvoja ovat yleensä 9-10 MJ/kg ka, riippuen jälleen rehun kuiva-ainepitoisuudesta. Mitä enemmän vettä, sitä suurempi arvo voi olla.

Kuten D-arvon kohdalla, myös matalaa energiamäärää voidaan joutua täydentämään korkeammalla väkirehuruokinnalla. Vastaavasti erittäin korkea energiapitoisuus voi aiheuttaa tarpeen rajoittaa heinän saantia.

Raakavalkuainen (RV) ja sulava raakavalkuainen (SRV):

Raakavalkuainen kertoo kuinka paljon rehussa on kaiken kaikkiaan valkuaista. Siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten lannoitus, kasvilaji ja kasvuvaihe. Yksimahaisella eläimellä, kuten hevosella tämä arvo ei ole kovinkaan käyttökelpoinen, sillä osa raakavalkuaisesta on laadultaan sellaista, ettei hevosen ruoansulatuselimistö pysty sitä hyödyntämään. Hevosten ruokinnassa huomattavasti tärkeämpi arvo onkin SRV, eli sulava raakavalkuainen.

Karkearehujen sisältämän sulavan raakavalkuaisen määrä ilmoitetaan analyyseissä grammoina/kilo kuiva-ainetta. Hyvä SRV-arvo on hieman alle 100 grammasta hiukan yli 100 grammaan/kg ka. Tällöin karkearehun sisältämän hevoselle käyttökelpoisen, eli ruoansulatuskanavasta imeytyvän valkuaisen määrä riittää tavallisesti kattamaan hevosen valkuaisen tarpeen.

Mikäli valkuaisen määrä jää matalaksi tai jos kyseessä on esimerkiksi varsallinen tamma, voidaan ruokinnan kokonaisvalkuaista nostaa lisäämällä ruokintaan vaikkapa runsaasti laadukasta valkuaista sisältävää rypsiä tai teollisia väkirehuja. Norran rehuista Pure Protein on rypsipohjainen valkuaistiiviste, mikä sisältää kaikkia hevosen tarvitsemia aminohappoja. Lisäksi erityisesti Optimalissa on kiinnitetty huomiota valkuaisen määrään ja laatuun.

Sokeri:

Heinän sisältämä sokerin määrä on viime vuosien aikana herättänyt yhä enemmän kiinnostusta. Normaali, terve hevonen sietää hyvin sokeria rehuissaan ja käyttääkin sitä tehokkaasti energiaksi. Joissain tapauksissa, kuten ylipainoisten tai metabolisista sairauksista kärsivien hevosten kohdalla korkeita sokerimääriä on kuitenkin syytä välttää.

Kun heinän sokeriarvot ovat välillä 100-200 g/kg ka., ollaan tavallisesti hyvässä tilanteessa. Mikäli kyseistä heinää kuluttaa pieni, pullea shetlanninponi tai kaviokuumetaustan omaava vanhempi hevonen, voi kuitenkin olla tarpeen saada sokeripitoisuutta matalammalle, mielellään alle 100 grammaan per kuiva-ainekilo. Jos tällaista heinää ei ole saatavilla voidaan sokeripitoisuutta laskea liottamalla heiniä ennen syöttöä. Tällöin on syytä huomioida liotuksen vaikutus myös muihin heinien sisältämiin ravintoaineisiin ja mahdollisesti tämän takia nostaa hieman kivennäisruokinnan määrää.

Kalsium, fosfori ja seleeni:

Kaikki heinäanalyysit eivät sisällä tietoa sen sisältämistä kivennäisistä ja niiden määristä. Jos on valittu laaja heinäanalyysi, saadaan tietoa myös näistä hevoselle tärkeimmistä kivennäis- ja hivenaineista.

Tavallisesti karkearehu sisältää kalsiumia ja fosforia oikeassa suhteessa hevosen tarpeeseen nähden, mutta mm. lannoituksesta tai lannoittamattomuudesta johtuen kivennäispitoisuudet ja niiden väliset suhteet voivat vaihdella. Kalsiumia olisi syytä olla kokonaisruokinnassa noin 1,4-1,8:1, riippuen siitä onko kyseessä kasvava nuori, aikuinen hevonen tai vaikkapa kantava tamma. Hevosesta riippumatta karkearehuruokintaa tulee aina täydentää ainakin kivennäisvalmisteella. Mikäli käytössä on täysrehuruokinta kuten Norra Sankari, ei erillistä kivennäisvalmistetta enää tarvita. Jos taas energiaa täydennetään runsaasti fosforia sisältävillä viljoilla kuten kauralla, on yleensä perusteltua tasoittaa ruokinnan kivennäistasapainoa runsaammin kalsiumia sisältävällä kivennäisellä, jolloin erinomainen vaihtoehto on Norran Prima -kivennäinen.

Samalla ruokinnan riittävän seleenin määrän saadaan niin ikään turvattua. Mikäli ruokintaa laskettaessa huomataan, että vain yhtä yhtä kivennäistä kaivataan lisää, on markkinoilla saatavilla myös lukuisia erillisiä kivennäislisiä. Seleeni on hevoselle ”hankalin” kivennäisaine, sillä seleenin saanti on välttämätöntä mutta se on yksi niistä kivennäis- ja hivenaineista, joilla hevosella on todettu olevan myös myrkytysraja. Mikäli osa seleenistä on orgaanisessa muodossa, kuten Primassa, pystyy hevonen käsittelemään sen turvallisemmin.

Hyvä riittää, täydellistä tuskin onkaan

Moni hevosenomistaja kokee pientä tuskaa laskeskellessaan täydellistä ruokintaa ja grammoja viilataan kenties moneenkin kertaan. Harvoin jos koskaan voidaan kuitenkaan arvioida aivan täsmällisesti yksittäisten hevosten todellista ravintoaineiden tarvetta ja saantia. Täydellinen ei olekaan välttämätöntä, vaan hyvä riittää. Täysin arpajaisiin ei etenkään nuorten, kilpahevosten tai siitoshevosten ruokintaa kannata koskaan jättää, vaan kokonaisuus kannattaa muokata heinäanalyysiä hyödyntäen. Näin voidaan säästää ylimääräisiä ruokintakustannuksia ja samalla varmistaa tärkeimpien ravintoaineiden riittävä saanti, turvata hevosten terve kasvu ja suorituskyky. Tähän voit käyttää esimerkiksi Norra Menu -ruokintalaskuria, mikä on helppo ja selkeä hevosen ruokinnan suunnitteluun tarkoitettu laskuri tärkeimpien ravintoarvojen osalta.

Katri Virtanen

hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM