Toggle Nav
Sis. ALV:n

Kivennäisten merkitys hevosen ruokinnassa - osa 1

Kivennäisaineet ovat hevoselle välttämättömiä ravintoaineita. Ne osallistuvat lukuisiin elimistön toimintoihin, kuten luuston rakentumiseen, lihasten ja hermoston toimintaan ja happamuustasapainon säätelyyn sekä moniin muihin toimintoihin. Hevonen kykenee muodostamaan monia tarvitsemiaan ravintoaineita elimistössään käyttäen rakennusaineena muita saatavilla olevia aineksia, mutta kivennäiset sen on saatava ravinnostaan.

Makro- ja mikrokivennäiset

Kivennäiset voidaan jakaa edelleen makro- ja mikrokivennäisiin. Makrokivennäisiä voidaan kutsua myös varsinaisiksi kivennäisaineiksi ja mikrokivennäisiä hivenaineiksi. Kivennäisaineiden jako makro- ja mikrokivennäisiin perustuu niiden tarvemääriin ja siihen, minkä verran niitä hevosen elimistössä esiintyy. Tavallisesti makrokivennäisten määrä on niin suuri, että sen yksikkönä käytetään grammaa, kun taas mikrokivennäisten kohdalla määrät ilmoitetaan milligrammoina.

Hevosen kohdalla tärkeimmät makrokivennäiset eli varsinaiset kivennäiset ovat kalkki (Ca), fosfori (P), natrium (Na), kloori (Cl), magnesium (Mg), kalium (K) ja rikki (S). Määriltään pieniä mikrokivennäisiä on vielä muutama enemmän kuin makrokivennäisiä, näistä ruokinnassa tärkeimpiä huomioitavia ovat rauta (Fe), kupari (Cu), mangaani (Mn), sinkki (Zn), koboltti (Co) ja seleeni (Se).

Ruokinnan tasapaino

Hevosen perusrehu eli heinä sisältää aina kivennäisiä, mutta lähes aina on syytä varmistaa kivennäisten riittävä saanti ja tasapaino muulla ruokinnalla. Kivennäistarve voidaan täydentää käyttämällä joko puhdasta kivennäisvalmistetta tai vaihtoehtoisesti täysrehua, mikä sisältää kaikki hevosen tarvitsemat kivennäisaineet. Karkearehun kivennäispitoisuudet voivat vaihdella riippuen ennen kaikkea maaperästä ja lannoituksesta, mutta myös mm. kasvilajikkeista.

Kuten aiemmin todettiin, hevonen ei pysty muodostamaan kivennäisaineita itse, vaan sen on saatava ne ravinnostaan. Näin ollen mikäli kivennäisaineiden saanti ravinnosta on alle tarpeen, ei hevonen pysty korjaamaan tilannetta vaan ennen pitkää se ilmenee puutosoireita. Tavallisimmat oireet liittyvät luuston kestävyyteen ja kehitykseen, varsojen kasvuun, lihasten toimintaan ja hevosen suorituskykyyn. Liiallinenkaan kivennäisaineiden syöttö ei ole järkevää, vaikka yleensä se ei aiheuta varsinaisia oireita hevoselle. Ylimäärän kivennäisiä hevonen poistaa elimistöstään, mutta se on turha rasite sisäelimille. Jotkut kivennäisistä voivat myös liian suurina määrinä aiheuttaa oireita, jotkut jopa myrkytysoireita. Seleeni on kenties tavallisin myrkytysrajan saavuttava kivennäinen, jos hevoselle syötetään seleenilisää useasta lähteestä tai käytetään esimerkiksi lehmille tarkoitettuja kivennäislisiä.

Tarve ja määrä

Hevoskohtaiseen kivennäistarpeeseen vaikuttavat muun ruokinnan ohella hevosen ikä, koko ja käyttö. Varsinaiset suositukset ovat tavallisesti korkeampia kuin hevosen varsinainen tarve, mikä johtuu siitä, ettei hevonen pysty imeyttämään läheskään kaikkia syömiään kivennäisaineita. Kivennäisruokinnan suhteen oleellista on riittävien määrien lisäksi kivennäisten oikeat keskinäiset suhteet, eikä yksittäisten kivennäisten liian pieni määrä ole välttämättä niistä aiheutuvien puutosoireiden syynä, vaan taustalla voi olla myös kivennäisaineiden epätasapaino ja/tai siitä taikka muusta ruokinnasta johtuva imeytymisen häiriöt.

Helpoin tapa varmistaa tasapainoinen kivennäisruokinta on analysoida käytettävissä oleva karkearehu ja laskea siihen sopiva, valmiiksi tasapainotettu kivennäisvalmiste tai hevoselle muuten sopiva täysrehu. Norralta kivennäisvalmisteena on saatavilla suosittu Norra Prima, joka sopii heinän ja kauran oheen. Täysrehun ystäville sopivat Norran Sankari, Pikku Sankari ja kauraton Optimal. Täydennysrehujen oheen tarvitaan vain heinä.

Ruokintasuosituksia tärkeimpien kivennäisaineiden ja monien muidenkin ravintoaineiden osalta voi tarkistaa Luken ruokintasuosituksista.

Lähde: Luke, ruokintasuositukset, kivennäiset.


Osassa 2 käydään läpi yksittäisten tärkeiden makro- ja mikrokivennäisten tarve, tehtävät ja niistä mahdollisesti aiheutuvat häiriötilat.

 

Katri Virtanen

hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM