Oikealla ruokinnalla rakennetaan hevoselle terve luusto

Terveen luuston tukeminen oikealla ruokinnalla

Ravintoaineista kivennäis- ja hivenaineet vaikuttavat eniten terveen luuston kasvuun ja kehitykseen sekä kestävän luuston ylläpitoon. Vitamiineista ennen kaikkea D-vitamiini on tärkeä sen vaikuttaessa kalsiumin imeytymiseen ja aineenvaihduntaan. Sekä D-vitamiini että kivennäisaineet ovat sellaisia ravintoaineita, joita hevosen ruokintaan on tarve lisätä erillisinä rehuina, jotta niiden tarpeen mukaiset määrät täyttyvät.

Riittävästi liikuntaa ja oikeanlaista ruokintaa

Kuten ihmisillä, myös hevosella terveen ja kestävän luuston kehitykseen ja ylläpitoon vaikuttaa monipuolinen ja riittävä liikunta. Yksinään tämä ei kuitenkaan riitä, vaan luusto tarvitsee myös oikeita rakennusaineita oikeassa suhteessa. Varsalla ja nuorella kasvavalla hevosella virheellinen ruokinta voi altistaa erilaisille kasvuhäiriöille, kuten irtopaloille. Koska luusto on jatkuvasti uusiutuvaa kudosta, myös aikuisella ja vanhemmalla hevosella näitä ravintoaineita tarvitaan kovan ja kestävän luuston ylläpitoon.

Karkearehut muodostavat päivittäisestä kuiva-aineen saannista suurimman osan jokaisella hevosella ja ponilla. Lannoitus, kasvukauden olosuhteet, maaperän kunto ja valitut lajikkeet vaikuttavat kaikki karkearehujen kivennäismääriin. Kivennäismääriä ei voida nähdä päällepäin, vaan riittävän kattava rehuanalyysi on ainoa keino selvittää hevosen lisärehujen tarpeiden oikeat määrät. Ruokintaa suunniteltaessa voidaan karkearehun rehuarvoina käyttää valmiiksi taulukoita keskiarvoja. Näitä arvoja käytettäessä on hyvä muistaa suuretkin vaihtelut eri puolilla Suomea ja peltolohkoja. Tavanomainen tilanne nykyään on se, että maaperän fosforipitoisuudet ovat matalampia kuin vielä joitain vuosia sitten. Norra Menu -ruokintalaskuri laskee syöttämiesi arvojen perusteella hevosen kalsiumin ja fosforin tarpeet, niiden saantimäärät ja keskinäiset suhteet.

Luusto on kalsiumin ja fosforin tärkein varastopaikka

Kalsium ja fosfori muodostavat yhdessä hydroksiapatiittikiteitä, jotka ovat vahvan ja terveen luuston perusta (Dryden, 2008, ss. 131–134). Näiden kivennäisten riittävää määrää ei voida yksinkertaisesti varmistaa antamalla hevoselle reilusti kalsiumia ja fosforia sisältäviä muita rehuvalmisteita. Luuston kestävyyden kannalta näiden kivennäisten keskinäiset suhteet ja oikeat, ei liian matalat eikä liian korkeat, määrät ovat oleellisia. Epäsuhtainen, liian vähäinen tai liian suuri annostus kalsiumia ja fosforia heikentää niiden imeytymistä, mihin hevonen tyypillisesti vastaa irrottamalla kivennäisaineita luustostaan tai heikentämällä ylipäänsä niiden hyväksikäyttöä. (McDonald, Edwards, Greenhalgh & Morgan, 2002, ss. 117–121). Hevosten tavanomaisin ruokintamuoto Suomessa on heinä yhdistettynä kauraan. Kaura, kuten muutkin viljat, sisältävät huomattavasti enemmän fosforia kuin kalsiumia. Mitä suurempia väkirehumääriä hevonen tarvitsee, sitä enemmän tämä vääristää kalsiumin ja fosforin välistä suhdetta. Hevostyypistä riippuen sopiva kalsiumin ja fosforin välinen suhde on noin 1,3 – 2,0, yleisimmin noin 1,5 – 1,7. Nämä kalsiumin ja fosforin suhteet määrittyvät siitä, missä suhteessa niitä hevonen pehmytkudoksissaan ja ennen kaikkea luustossaan varastoi. Kivennäislisien tehtävänä on paitsi varmistaa kaikkien hevoselle välttämättömien kivennäis- ja hivenaineiden saanti, myös korjata kalsium-fosfori -suhdetta hevoselle optimaaliseksi. Norra Prima on suunniteltu erityisesti tätä meille tyypillisintä ruokintaa ja karkearehujen ominaisuuksia silmällä pitäen ja siinä onkin korotettu kalsiumin määrää suhteessa fosforiin.

D-vitamiini ja kalsium

D-vitamiini osallistuu kalsiumin imeytymiseen hevosen suolistosta. Siten sillä on oleellinen rooli myös luuston rakentumisen ja kestävyyden osalta. Kuten kalsiumin ja fosforin, myös D-vitamiinin määrissä on eroa eri hevosryhmien välillä. Suurin tarve on raskaasti harjoittelevilla hevosilla, sekä varsoilla, kasvavilla nuorilla hevosilla ja siitostammoilla. Puutteellinen D-vitamiinin saanti vähentää kalsiumin ja fosforin imeytymistä, mikä hevosen kannalta tarkoittaa samaa, kuin liian vähäiset kivennäismäärät. Seurauksena voi olla kasvuhäiriöt tai muut luuston ongelmat.

D-vitamiinin esiasteen tärkein lähde on aurinko. Koska Suomessa aurinkoa on vaihtelevasti tai rajallisesti tarjolla, on erityisesti sisäruokintakauden aikana hyvä varmistaa D-vitamiinin saanti muulla tavoin. Kesän aikana hevonen voi varastoida muutaman kuukauden tarpeen D-vitamiinia, mutta koko sisäruokintakauden ajaksi varastointikapasiteetti ei riitä. Koska hevonen muodostaa D-vitamiinia auringosta ihonsa kautta, on lyhyitä aikoja ulkoilevien tai useammin loimitettuna ulkoilevien hevosten osalta syytä huomioida korostunut lisätyn D-vitamiinin tarve.

Vaikka karkearehu ei ole yhtä oleellinen D-vitamiinin lähde kuin A- ja E-vitamiinien kohdalla, on myös D-vitamiinin osalta huomioitava karkearehun pitkän varastointikauden aikana vähenevä D-vitamiininkin määrä. Onkin varsin perusteluta lisätä hevosen ruokintaan erillinen ADE-vitamiini aina talvesta kevääseen saakka. Norran valikoimista löytyy ADE-vitamiinilisä, joka on olomuodoltaan pientä pellettiä, joten se on helppo annostella ja tarjota muun väkirehun joukkoon.

Katri Virtanen
Hevosten ruokinnan asintuntija, MMM

Lähteet:

Dryden, G. (2008). Animal Nutrition Science. Wallingford, Oxfordshire: CABI Publishing.

McDonald, P., Edwards, R., Greenhalgh, J. & Morgan, C. (2002). Animal Nutrition. Essex: Pearson Education.