Suunnittele hevosen ruokinta karkearehun mukaan

Karkearehut eli erilaiset heinät ja laidunruoho muodostavat suurimman osan hevosten ruokinnasta. Vuoden mittaan tarjotun karkearehun laatu ja koostumus voi vaihdella reilusti. Ennen kaikkea kesäinen laidunruoho poikkeaa sisäruokintakauden rehuista, mutta myös kuivempien karkearehujen sisältämissä ravintoaineissa on suurta vaihtelua, mikä vaikuttaa suoraan hevosen ruokinnan koostamiseen, kun tavoitteena on terve ja suorittava hevonen.

Karkearehuja on monenlaisia 

Jotta ruokinta olisi mahdollista suunnitella hevosen hyvinvointia edistävällä tavalla, tulisi karkearehujen sisältämät arvot olla tiedossa. Vaihtelu karkearehujen välillä johtuu monista eri tekijöistä, ennen kaikkea kasvuolosuhteista, lajikevalinnoista, lannoituksesta ja korjuuajankohdasta. Silmämääräisesti voidaan rehuista arvioida lähinnä niiden hygieenista laatua ja auttavasti korsiintumisen kautta niiden D-arvoa eli sulavuutta, mutta varsinainen laatuarviointi on päälle päin mahdotonta.

Taulukkoon 1 on listattu erilaisten karkearehujen keskimääräisiä taulukkoarvoja (Artturi, rehutaulukot). On kuitenkin huomioitava, että oman heinän arvot voivat poiketa näistä tiedoista merkittävästi, riippuen yllä mainituista tekijöistä.

Taulukko 1 Erilaisten karkearehujen keskimääräiset ravintoainepitoisuudet.

Kuiva-aine

Kuten taulukon arvoista nähdään, vaihtelee kuiva-aine huomattavasti eri tyyppisten rehujen kohdalla. Näin ollen perinteinen ”Ikea-kassillinen” sisältää hyvin vaihtelevan määrän rehujen kuiva-ainetta ja siten myös ravintoaineita. Ruokinnassa käytettävän rehun kuiva-aineen hahmottaminen onkin ruokinnan suunnittelun perustekijöitä.

Energia ja sulava raakavalkuainen (srv)

Tavallisimmin sekä energian että sulavan raakavalkuaisen määrä per kuiva-ainekilo nousee hieman mitä märempää rehua syötetään. Laskennassa on kuitenkin huomioitava se, että kilossa laidunta on vain 200 grammaa kuiva-ainetta, kun taas kilossa kuivaa heinään kuiva-aineen määrä nousee taulukkoarvoilla 860 grammaan. Käytännön ruokinnassa tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kuivan heinän energian ja sulavan raakavalkuaisen pitoisuudet ovat säilöheinää matalampia, on kilossa kuivaa heinää kuitenkin enemmän energiaa ja sulavaa raakavalkuaista.

Karkearehujen lajikevalinnan merkitys korostuu sulavan raakavalkuaisen määrässä, kun vertailuun otetaan apilapitoinen rehu. Palkokasvina apila lisää huomattavasti karkearehun valkuaispitoisuutta. Apila harvemmin on hevosen suosikkikasvi maittavuudeltaan ja monille hevosille reilusti apilaa sisältävä karkearehu tuo jo sellaisenaan liikaa valkuaista. Toisaalta tietyille hevosryhmille, kuten imettäville tammoille apilalisä voi olla varsin mainio vaihtoehto.

Kalsium ja fosfori

Hevosen kivennäisaineista kalsium ja fosfori ovat kenties kaikkein tärkeimpiä, muitakaan toki unohtamatta. Kalsium ja fosfori yhdessä D-vitamiinin kanssa vaikuttavat ennen kaikkea terveen ja kestävän luuston kasvuun ja muodostumiseen. Ideaali Ca:P -välinen suhde on hevosella noin 1,3:1 – 2:1, riippuen hevosen tilanteesta. Kuten taulukosta nähdään, voi kalsiumin ja fosforin määrissä ja niiden välisissä suhteissa olla valtavia eroja. Apilapitoisen säilörehun kohdalla näiden kivennäisten määrä poikkeaa eniten muista, ja runsas apilaruokinta on syytä ottaa huomioon muuta kivennäisruokintaa suunniteltaessa.

D-arvo

D-arvo kuvaa rehun sulavuutta, eli sitä kuinka suuri osuus rehukilosta on hevosen sulatettavissa ja hyödynnettävissä. Laidunruoho on hevosen luonnollisinta rehua, ja hevosen ruoansulatuselimistö kykeneekin sulattamaan tuoreen ruohon varsin hyvin. Sulavuuteen vaikuttaa ennen kaikkea korjuuajankohta ja kasvin kasvuvaihe korjuun aikana. Mitä vanhempana rehu korjataan, sitä heikommin sulavaa se on. Taulukon arvoissa on käytetty melko nuorena korjatun rehun tietoja, missä sulavuus on vielä varsin hyvällä tasolla. Mikäli rehu on vanhaa ja sulavuus huonoa, ei hevonen saa yhdestä rehukilosta läheskään samaa määrää ravintoaineita käyttöönsä.

Rehuvalinnan vaikutus ruokintaan

Jos lasketaan 500-kiloisen, kohtalaista työtä tekevän hevosen tärkeimpien ravintoaineiden täyttyminen kahdella erilaisella karkearehulla, nähdään, minkälainen vaikutus karkearehun tyypillä on ruokinnan kokonaisuuteen.

Alla lasketuissa esimerkeissä on käytetty joko normaalin korjuun kuivaa heinää (Kuva 1), tai esikuivattua säilöheinää (Kuva 2), missä kuiva-aineprosentti on 50.  Ruokintamäärät kiloina ovat kummassakin samat, eli ruokinta koostuu 9 kilosta karkearehua, kilosta kauraa ja 200 grammasta Norra Prima -kivennäistä. Kuten tuloksista nähdään, muodostuvat ruokinnat varsin erilaisiksi. Tämä osoittaa sen, kuinka tärkeää on ruokinnan suunnittelussa ottaa huomioon karkearehun koostumus aina kuiva-aineesta lähtien ja suunnitella ruokinta sen pohjalta. Laidunruoho on kuiva-ainepitoisuudeltaan hyvin märkää vielä tämän esimerkin säilöheinäänkin nähden, ja sen päivittäinen tarve nouseekin keskimääräisellä hevosella helposti 40 kiloon tai jopa sen yli.

Kuva 1 Ruokinnan kokonaisuus käytettäessä normaalisti korjattua kuivaa heinää.

Kuva 2 Ruokinnan kokonaisuus käytettäessä normaalisti korjattua säilöheinää (ka/kg 50 %).

Tee räätälöity ruokintasuunnitelma hevosellesi maksuttomalla Norra Menu -ruokintalaskurilla. Suunnittelussa voit käyttää joko karkearehujen taulukkoarvoja tai syöttää oman rehuanalyysisi mukaiset tiedot. Katso ja tarkista, miten hevosesi ruokinta muuttuu karkearehujen muuttuessa!

Katri Virtanen

Hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM