ADE-vitamiinilisä on talvella tarpeen

Vitamiinit voidaan niiden liukoisuuden perusteella jaotella rasva- ja vesiliukoisiin vitamiineihin. Näistä erityisesti rasvaliukoisten A-, D- ja E-vitamiinien saannista on syytä huolehtia hevosen ruokinnassa talvikauden aikana aina siihen saakka, kun hevoselle voidaan tarjota joko laidunruohoa tai uuden kauden heinää. Ulkoruokintakaudella karkearehut (A- ja E-vitamiinit) ja auringonvalo (D-vitamiini) ovat näiden vitamiinien pääasiallisia lähteitä hevoselle. Sisäruokintakauden ja pimeänä vuodenaikana näiden vitamiinien saanti laskee merkittävästi. Myös K-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin, mutta koska hevosen suolistomikrobisto tuottaa paksusuolessa K-vitamiinia, ei tätä vitamiinia terveelle hevoselle ole juuri tarvetta lisätä.

Kesän aikana hevonen pystyy jossain määrin varastoimaan elimistöönsä näitä vitamiineja, mutta kapasiteetti on rajallinen ja varastot on käytetty muutamien kuukausien aikana loppuun, mikäli vitamiineja ei rehuista saada.

Minkä verran ja milloin vitamiinilisäyksistä on syytä huolehtia?

Tarve vaihtelee runsaasti eri hevosyksilöiden välillä, mutta hyvänä yleissääntönä voi pitää Norra ADE-vitamiinin rutiininomaista lisäystä aina kevättalvesta alkukesään saakka. Mikäli hevosta ruokitaan täysrehuilla, voi lisäyksen tarve olla hyvinkin pieni. Mitä enemmän ruokinta perustuu karkearehuun ja viljaan tai tiivisteisiin, sitä suuremmalla syyllä näiden vitamiinien lisääminen ruokintaan on aiheellista. Kotimaisissa Norran täysrehuissa, kuten Norra Sankarissa ja Optimalissa on runsaasti myös rasvaliukoisia vitamiineja. Riittävillä syöttömäärillä voidaan siis turvata hevosen kaikkien välttämättömien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti - laadukkaan valkuaisen ja energianlähteiden ohella.

Kun käytössä on täysrehu tai erillinen vitamiinilisä, on syytä vilkaista näidenkin rehujen sisältämien vitamiinipitoisuuksia. Kotimaisissa rehuissa pitoisuudet ovat yleensä meille sopivalla tasolla verrattuna ulkomaisiin rehuihin. Tämä johtuu siitä, että maaperä ja siten karkearehun laatu ja toisaalta myös erilaiset vuodenajat ovat hyvin erilaisia meillä verrattuna moniin muihin maihin. Näin ollen voi olla, että ulkomaisissa rehuissa vitamiinitäydennykset on suunniteltu sikäläisiin olosuhteisiin, eivätkä riitä paikkaamaan tarvetta Suomessa.

A-vitamiini

A-vitamiinilla on useita erilaisia tehtäviä hevosen elimistössä. Se vaikuttaa hevosen vastustuskykyyn, sekä ihon, kavioiden, karvapeitteen ja limakalvojen kuntoon. A-vitamiini vaikuttaa myös hevosen hämäränäköön siihen vaikuttavan rodopsiinin kautta. Lisäksi A-vitamiinilla on havaittu olevan myös positiivisia vaikutuksia tammojen hedelmällisyyteen.

Valmista A-vitamiinia hevonen ei juurikaan saa suoraan ravinnostaan. Ravinto sisältää lähinnä A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia, jonka hevosen elimistö muokkaa edelleen A-vitamiiniksi. Laidunruoho on erinomainen betakaroteenin lähde, mutta jo korjuun yhteydessä siitä menetetään suuri osa, minkä jälkeen sitä menetetään tasaisesti varastointikauden edetessä betakaroteenin reagoidessa hyvin herkästi happeen ja valoon.

Sillä, tarjotaanko hevoselle valmista A-vitamiinia ja sen esiastetta betakaroteenia, on myös merkitystä. Luonnollisen betakaroteenin kohdalla hevonen pystyy itse säätelemään sitä, minkä verran esiastetta syntetisoidaan vitamiiniksi. Ylimääräistä A-vitamiinia hevonen voi varastoida maksaan ja rasvakudoksiin. Hevonen sietää hyvin suuriakin määriä vitamiinia. Pitkään jatkuva, krooninen yliannostus voi kuitenkin johtaa myrkytysoireisiin.

D-vitamiini

D-vitamiini poikkeaa A- ja E-vitamiineista siinä, etteivät laidunruoho ja karkearehu ole sen pääasiallisia lähteitä, joten myöskään karkearehun varastointi ei vaikuta hevosen D-vitamiinin saantiin yhtä merkittävästi. D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia hevonen saa jossain määrin myös heinästä, mutta sen määrät eivät ole riittäviä. Kolekalsiferolia, eli D3-vitamiinia hevonen muodostaa itse ihon kautta saamastaan auringonvalosta ja kesän aikana varastoitu D-vitamiini riittääkin useamman kuukauden ajan. Pimeä syksy ja talvi, loimitus ja lyhyet ulkoiluajat kuitenkin tyhjentävät hevosen D-vitamiinivarastoja, minkä takia erillinen D-vitamiinilisä on myös tarpeen.

D-vitamiini vaikuttaa erityisesti kalsiumin imeytymiseen suolistosta ja siten luuston muodostumiseen ja sen kovuuteen sekä kestävyyteen. Runsaasti harjoittelevien tai lyhyempiä ulkoiluaikoja viettävien hevosten lisäksi erityisesti varsat, nuoret hevoset ja siitostammat hyötyvät D-vitamiinilisästä, vaikkakin pimeimpien kuukausien aikana ja kevättalvesta vitamiinilisä on pohjoisissa olosuhteissa suositeltava kaikille hevosille.

E-vitamiini

E-vitamiineihin lasketaan erilaisia tokoferoleita ja tokotrienoleita. Alfa-tokoferoli on näistä biologisesti aktiivisin ja hevoselle merkittävin. E-vitamiini toimii hevosen luontaisena antioksidanttina ja se suojaa solukalvoja ja lihaksia vapailta radikaaleilta ja oksidatiiviselta stressiltä. E-vitamiini tukee myös hevosen oman immuunipuolustuksen toimintaa. Sen riittävä saanti on erityisen tärkeää silloin, kuin immuunipuolustuksen kuormitus kasvaa tai sen toiminta on häiriintynyttä.

Kuten A-vitamiinia, myös E-vitamiinia hevonen saa runsaasti laidunruohosta ja varhain korjatusta karkearehusta. Varastointikauden pidentyessä, myös E-vitamiinin pitoisuudet karkearehussa laskevat nopeasti, joten myös E-vitamiinia on hyvä lisätä kaikkien hevosten ruokintaan sisäruokintakauden aikana.

Erityisesti aktiivisesti harjoittelevat kilpahevoset, siitostammat, varsat ja nuoret hevoset voivat hyötyä E-vitamiinilisästä. Lisäksi lihasvaivoista ja -sairauksista kärsineille hevosille voidaan usein suositella E-vitamiinilisää, kuten myös hevosille, joiden ruokinta sisältää runsaammin öljyjä tai muita tyydyttymättömiä rasvahappoja, mitkä ovat erityisen alttiita vapaiden radikaalien aiheuttamalla hapettumiselle.

Vitamiinit hupenevat heinistä talven aikana

Täysrehuja käytettäessä ja erityisesti viljapohjaisella ruokinnalla on silti hyvin usein tarve lisätä rasvaliukoisten vitamiinien saantia noin helmikuusta eteenpäin. Tämä johtuu karkearehuissa eli kuiva- ja säilöheinässä tapahtuvasta varastointitappiosta koskien erityisesti A- ja E-vitamiineja, joiden pitoisuudet karkearehuissa laskevat huomattavan paljon. Koska D-vitamiinin tärkeimpänä lähteenä on auringonvalo, on selvää, ettei hevonen pysty tuottamaan ihollaan riittäviä D-vitamiinimääriä silloin, kun suuri osa vuorokaudesta vietetään sisällä tai ulkona loimitettuna, eikä Suomalaisessa ikuisen marraskuun talvessa aurinkokaan juuri paista. Helppo ratkaisu on lisätä ruokintaan maittava Norra ADE-vitamiini, joka on monista muista vitamiinilisistä poiketen pelletöidyssä muodossa. Näin ollen sen annostelu ja sekoittaminen muuhun ruokintaan on helppoa, eikä rehuannoksen maittavuus kärsi.

Katri Virtanen
Hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM