Hyvä, paha laidunruoho

Laidunruoho on hevoselle ravitsemuksellisesti mitä parhainta rehua. Samalla hevonen pääsee yleensä viettämään muutenkin luonnollista elämää hakemalla rehua pitkin päivää ja viettämällä aikaa lajitovereidensa kanssa. Laidunruohossa ja sen sokereissa tiedetään piilevän omat riskinsä erityisesti, jos hevonen on helposti lihova tai kaviokuumeeseen taipuvainen. Mikä laitumessa voi aiheuttaa ongelmia ja miten siihen voi varautua?

Tuore ruoho sisältää runsaasti vettä ja vain vähän kuiva-ainetta. Hyvällä laitumella vapaasti laiduntavat hevoset syövät kuitenkin päivässä varsin suuren määrän ruohoa, joten syötyä kuiva-ainettakin kertyy ja siten myös sokeria, mitä nurmi sisältää melko runsaasti ja mikä tekee sen niin maittavaksi. Laitumen tiedetäänkin olevan yksi yleisimmistä kaviokuumeelle altistavista tekijöistä.

Normaali, terve hevonen käsittelee sokereita yleensä varsin hyvin ja sokeri onkin hevoselle tärkeä energian lähde.  Tavallisesti nuoret ja lämminveriset hevoset sietävät sokereita, myös laidunruohon sisältämää fruktaania, paremmin kuin vanhemmat, raskasrakenteiset tai ylilihavat hevoset. Toki yksilöiden välisiä eroja on aina.

Glukoosi, fruktoosi, fruktaani – sokeria on monenlaista

Sokeria kerääntyy kasveihin yhteyttämisen seurauksena ja mikäli sokeria syntyy enemmän, kuin mitä kasvi sillä hetkellä kasvuunsa tarvitsee, varastoi se ylimääräisen sokerin varteensa. Glukoosi ja fruktoosi ovat sokereita, mitkä hevonen sulattaa helposti ja tehokkaasti ruoansulatuskanavassaan. Glukoosin ja fruktoosin lisäksi laidunruoho sisältää myös fruktaania, mikä on sellainen sokerin muoto, mitä hevonen ei pysty sulattamaan ohutsuolessaan samalla lailla kuin muita sokereita. Fruktaani muodostuu toisiinsa sitoutuneista fruktooseista, mitkä muodostavat sitoutuessaan vahvoja ketjuja, joita hevosen ruoansulatusentsyymit eivät pysty täysin hajottamaan.

Kun ohutsuolessa hajoamaton fruktaani jatkaa matkaansa edelleen ruoansulatuskanavassa, saa se aikaiseksi maitohapon tuotannon kiihtymisen, minkä takia paksusuolen pH-tasapaino järkkyy ja suoli happamoituu. Tämä suoliston pH:n muutos vaikuttaa suoliston bakteerikantaan ja saa myös aikaiseksi tulehdusvasteen hevosen ruoansulatuskanavassa, mikä puolestaan on yleinen ähkyoireiden ja kaviokuumeen laukaiseva tekijä.

Laidun muuttuu kesän aikana

Fruktaanien määrä ruohossa ei ole vakio, vaan se vaihtelee muun muassa vuorokaudenajan, sään ja kuukauden mukaan. Kaviokuumeelle altista tai muuten sokeriherkkää hevosta voidaankin laiduntaa hieman soveltaen hyödyntämällä niitä aikoja, jolloin ruohossa on todennäköisesti vähiten fruktaania.

• Vuorokaudenaika: Sokeria muodostuu kasvien fotosynteesissä, joten tavallisesti fruktaania on eniten myöhään iltapäivästä sekä illasta. Yön aikana kasvi käyttää varastoimaansa energiaa kasvuunsa ja siten sokeria on ruohossa vähiten hyvin aikaisin aamulla. Hyvin kylmät yöt voivat tosin tehdä poikkeuksen.

• Kasvuvaihe: Keväällä ja alkukesästä kasveissa on tavallisesti enemmän fruktaania kuin hieman myöhemmin kesällä. Lisäksi loppukesästä ja alkusyksystä fruktaanipitoisuus voi kasvaa selvästi kelin ollessa viileä mutta aurinkoinen. Tällöin kasvien soluhengitystä tapahtuu, mutta viileän sään takia kasvu on hidasta, mikä johtaa sokereiden varastoitumiseen.

• Laitumen kunto: hyvin syödyssä tai muuten stressaantuneessa laitumessa hevosen syömän fruktaanin määrä nousee todennäköisesti korkeammaksi kuin pidemmäksi kasvaneessa ruohossa. Jos ruohossa on riittävästi pituutta, hevonen syö mieluiten kasvuston kärkiosat mitkä sisältävät yleensä vähemmän kasviin varastoitunutta fruktaania kuin aivan juuriosissa. Mikäli laidun on jo suurilta osin syöty, napsii hevonen kasvin heti maanpinnasta saakka, jolloin myös fruktaanin määrä nousee.

Hiilihydraatti- tai kaviokuumeherkkien hevosten laidunnusta on siis hyvä säädellä siten, että pyritään välttämään laidunnusta niinä aikoina, jolloin ruohon fruktaanipitoisuus on todennäköisesti korkeimmillaan. Laidunnuksen suunnittelulla, niitolla ja riittävällä lannoituksella voidaan myös vaikuttaa ruohon sokeripitoisuuksiin. Hyvin kasvava ja sopivan pituinen laidun on parempi vaihtoehto kuin ylisyöty, hitaasti kasvava tai vanhentunut nurmi.

Olosuhteet vaikuttavat myös sisäruokintakauden karkearehun fruktaanipitoisuuksiin, joten niiton ajankohta ja olosuhteet vaikuttavat kuivattuun heinään kuten laidunruohoonkin. Koska fruktaani on vesiliukoinen sokeri, voidaan tarvittaessa kuivattua heinää liottamalla vähentää sen sisältämää sokerikuormaa, mikäli ruokapöydässä istuu sokerille herkkä yksilö.

Katri Virtanen

hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM