Talviruokinnan ABC, osa 3: Vesi vanhin voitehista
Kylmillä keleillä hevosen juoman veden määrä voi laskea, eikä kymmenien litrojen lämpimän veden kantaminen tarhaan ole aina päivän suurin ilo. Juodun veden määrä on kuitenkin yksi hevosen kuiva-aineen syöntiin eniten vaikuttavista tekijöistä. Erityisesti silloin, kun halutaan varmistaa karkearehun suurempi syönti hevosen riittävän ruumiinlämmön takaamiseksi, on veden runsas saanti hyvä varmistaa.
Hevonen on kohtalaisen herkkä eläin sairastumaan eri tyyppisiin ähkyihin ja suolenkiertymiin johtuen suoliston pituudesta, mutkaisuudesta ja alttiudesta liikkua ei-toivottuihin asentoihin. Ummetusähky on yksi ähkyn muodoista. Talvi ja kylmät kelit ovat luovat ummetusähkylle suurempia riskejä. Tämä johtuu samanaikaisesti tapahtuvasta suuremmasta karkearehun kuiva-aineen syönnistä ja vähentyneestä veden juonnista, jolloin suolisto pääsee kuivumaan ja rehumassa tukkii suolen. Pelkästään jään rikkominen ulkotarhan vesiastian päältä ei aina riitä, sillä hevonen ei juo yhtä mielellään kylmää kuin lämpimämpää vettä.
Riittävää vedenkulutusta voidaan seurata saavijuotolla melko helposti. Juontihalukkuutta voidaan lisätä tarjoamalla kerran-pari päivässä hevosille lämpimämpää vettä myös ulos, ainakin niissä tapauksissa kun hevoset viettävät pitkän päivän ulkoillen. Nirsoilijoille voidaan lisätä veteen myös vaikkapa melassia tai omenamehua, mikä saattaa lisätä maittavuutta kunhan hevonen tottuu makuun.
Katri Virtanen
hevosten ruokinnan asiantuntija, MMM