Vesi on talvellakin tärkein ravintoaine
Hevosen päivittäinen vedentarve on kohtuullisen suuri, vaihdelleen runsaastikin riippuen muun muassa hevosen koosta, käyttöasteesta, karkearehujen kuiva-ainepitoisuudesta ja muista olosuhteista. Talvella riittävän veden tarjoaminen voi olla melko työlästä, mikäli hevoset ulkoilevat pitkiä aikoja, eikä tarhoissa ole käytettävissä talviolosuhteissa toimivia vesiastioita. Riittävä vesimäärä on kuitenkin hevosen terveyden ja ruoansulatuskanavan toiminnan kannalta tärkeää.
Miksi veden saanti vähenee talvella?
Hevonen tarvitsee päivittäin noin viisi litraa vettä per sata kiloa elopainoa. Varsoilla vedentarve voi olla suhteessa vielä suurempi ja varsat myös reagoivat nopeammin puutteelliseen vesimäärään. Talvella monilla talleilla ollaan tilanteessa, missä hevosilla on karsinoissaan vesiautomaatit, mutta ulkotarhoihin vesitarjoilu on usein käsin kannettava, mikä voi vähentää saatavilla olevan veden määrää.
Kylmillä keleillä hevonen tyypillisesti vähentää muutenkin juontiaan ja mikäli vesi on hyvin kylmää, vähenee kulutus entisestään. Eristämättömistä astioista tarjottu vesi myös jäätyy nopeasti. Hevosen liikkuminen saattaa myös jäädä normaalia vähäisemmäksi kovilla pakkasilla tai jäisillä pohjilla , mikä yhdessä niukemman vesimäärän kanssa altistavat ruoansulatuskanavan toimintahäiriöille ja pahimmillaan tukoksille ja ähkyille. Talvi onkin syksyn ohella ähkyjen yleisintä aikaa.
Karkearehun vaikutus
Hevonen saa suurimman osan syömästään vedestä karkearehujensa kautta. Mitä kuivempaa heinää on tarjolla, sitä vähemmän niissä on nestettä ja sitä enemmän hevosen tulisi juoda vettä. Jos syötössä on säilörehu, missä kuiva-ainetta on 60%, tai vaihtoehtoisesti hyvin pitkälle esikuivattu säilöheinä 85% kuiva-ainepitoisuudella, tarkoittaa tämä kymmenen kilon päivittäisillä annoksilla 5 kiloa vettä vs. 1,5 kiloa vettä. Näin ollen kuivaa heinää syövän hevosen tulisi juoda 3,5 litraa enemmän vettä paikatakseen pelkästään karkearehuista tuleva erotus.
Paitsi karkearehun kuiva-ainepitoisuudella, myös sen ravitsemuksellisella laadulla on vaikutusta. Mitä enemmän karkearehuissa on hitaasti sulavia hiilihydraatteja eli kuitua, sitä enemmän rehu sitoo itseensä vettä muualta elimistöstä. Tämä sekä vähäinen juodun veden määrä kuivattavat elimistöä, mikä puolestaan on ummetusähkylle altistava tekijä. Ummetusähkyllä tarkoitetaan rehumassan tiivistymistä tavallisesti paksusuoleen niin, että se muodostaa suoleen tukoksen. Pääosin ähkyt ovat lieviä ja niistä selvitään yksinkertaisilla hoidoilla, mutta pahimmillaan ne voivat johtaa suolenkiertymiin tai asennonmuutoksiin.
Miten varmistaa riittävä veden saanti?
Mikäli hevosta juotetaan ämpäristä eikä samaa vesiastiaa jaeta useamman hevosen kanssa, on juodun veden määrää helppo seurata. Jos vesi tarjoillaan automaatista tai jos hevosia pidetään ulkona laumassa, ei yksittäisten hevosten kohdalla tiedetä kulutetun veden määrää. Hevosen nestetasapainoa voidaan kuitenkin seurata karsinassa virtsan määrän ja lannan koostumuksen perusteella.
Nestetasapainoa voidaan myös arvioida kokeilemalla hevosen ihon palautumisaikaa ja ikenistä kapillaarien täyttymisaikaa. Kaulalta sormien väliin puristetun ihon tulisi normaalisti palautua huomaamattomaksi muutamissa sekunneissa, kuten myös ientä sormilla painettaessa ilmaantuvan valkoisen jäljen.
Jos käytännön syistä ei ole mahdollista tarjota hevoselle jatkuvasti sulaa vettä tarhaan, tulisi vesi tarjoilla suurimpien karkearehumäärien syönnin jälkeen, jotta juoden saatu vesi korvaa karkearehun itseensä sitoman veden määrän. Tilanteissa missä hevoset pääsevät itse vapaasti valitsemaan, juovat ne eniten pian karkearehuannoksen syönnin jälkeen.
Kylmillä keleillä osa hevosista juo huonommin. Näiden hevosten juontia voi koittaa parantaa tarjoamalla hevosille ”makuvesiä”, eli lisäämällä veden joukkoon hevosen maun mukaan joko hieman omenamehua, melassia tai turvottaa veden sekaan kourallisen maittavaa, mutta vain vähän sokeria ja tärkkelystä sisältävää Norra Optimalia.
Katri Virtanen
hevostenruokinnan asiantuntija, MMM
