Suomenhevosen puolesta

Monet meistä tietävät suomenhevosen olevan monipuolinen ja ainutlaatuinen hevosrotu. Erityisen hyvin siitä ja suomenhevosen historiasta on perillä lietolainen Seppo Posio. Vannoutunut hevosmies ja historiantuntija on perehtynyt rodun kehitykseen aina sen syntyhetkistä saakka. Siten häntä onkin pyydetty lukuisia kertoja puhumaan suomenhevosen erityislaatuisesta historiasta ja merkityksestä koko suomalaisuudelle. Viimeksi Sarkamuseoon Loimaalle 27.3.2022.

Pitkän linjan hevosmies

Seppo kertoo rakkautensa suomenhevosiin syntyneen jo nuorena poikana. Isäänsä ja äitiään hän kiittelee aivan erityisen lahjakkaiksi eläintenkäsittelijöiksi, ja heiltä Seppokin on oppiaan ammentanut. Taito kulkee mitä ilmeisemmin suvussa. Suvi-tytär on lapsesta asti ollut hevosten kanssa erityisen lahjakas, ja hänelle ostetun Ruutulin myötä taidot ovat vain harjaantuneet. Suvin käsissä Ruutulista sukeutui kuuliainen ja luotettava työhevonen ja Ruutulin pojan Ihmeen Suvi on opettanut ratsuksi. Seppo muistelee lämmöllä myös setänsä hevosia, jotka oli opetettu niin taitaviksi työhevosiksi, että osasivat opettaa nuorta miestäkin töiden saloihin. Kuka voisikaan olla hevosta parempi opettaja?

Hevoset ystävinä

Katsoessa Sepon hevosten, Ruutulin ja Ihmeen silmien ilmettä ja olemusta, ei ole epäilystäkään siitä, että niiden luottamusta olisi koskaan käytetty väärin. Luottamus korostuukin kaikessa mitä Seppo hevosista puhuu. Kuten hän itse asian kiteyttää: ”Hevosen luottamusta ei saa milloinkaan pettää. Jo yksi kerta voi riittää murentamaan sen ikiajoiksi.” Sepolla onkin erityisesti työhevosten pitäjille oiva neuvo: ” Hevoselle ei koskaan saa laittaa suurempaa kuormaa kuin se jaksaa vetää, sillä silloin se oppii vain stoppariksi – ettei kannata edes yrittää.”

Suomenhevosen erityislaatuisuus

Kaikki, jotka ovat olleet suomenhevosten kanssa tekemisissä voivat todennäköisesti täydestä sydämestään allekirjoittaa Sepon luonnehdinnan suomenhevosesta: ” Rehti, voimakas ja herkkä.” Näihin ominaisuuksiin kietoutuu paitsi rodun vahvuudet myös se kolikon toinenkin puoli. Tästä voidaan nostaa esimerkiksi Sepon ja Ruutulin vuonna 2007 osallistuminen Työmestaruuskisoihin. Vetokisassa Ruutuli veti huikeat 16 porrasta ja yleisö kannusti aivan hurjana: ”Anna mennä, sun hevoses vetää mitä vaan!” Niinhän se varmasti olisi vetänytkin, toteaa Seppo ja samaan hengen vetoon jatkaa: ”Ihmisen täytyy olla hevosen luottamuksen väärti ja tietää, miten paljon siltä pyytää. Muutenhan se rikkoo itsensä.”

Vahva ja periksiantamaton elämänhalu

Molemmat Sepon hevoset ovat hänelle niin hyviä ystäviä, että saatuaan kutsun sydänleikkauksensa jälkeiseen potilastapahtumaan, johon oli lupa ottaa yksi läheinen ystävä mukaan, oli Sepon vaimo Leena kysynyt: ” Kumman hevosista meinaat mukaasi ottaa? ” En huomannut kysyä kumpaan Seppo päätyi, mutta pian sen jälkeen oli vielä vaikeamman valinnan paikka. Ruutuli sairastui Itsenäisyyspäivän alla pari vuotta sitten ja eläinlääkäri kääntyi tutkimuksen tehtyään Sepon puoleen ja totesi: ”Tiedäthän sinä, että tämä on jo vanha hevonen ja kaikkien meidän aika päättyy joskus. Mitä haluaisit minun tekevän?” Silloin Ruutuli oli katsonut Seppoon ja tämä oli nähnyt tamman silmissä elämän vahvan ja periksiantamattoman loisteen. Tämän nähtyään Seppo pyysi eläinlääkäriä antamaan vain kipuihin lääkettä ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä uskollinen ystävä oli jo lähes entisellään.

”Kaiken vaivan väärti”

Kysyin Sepolta haastattelun päätteeksi, että olisiko hänellä jotain terveisiä suomenhevosen omistajille tai sellaiseksi suunnitteleville: ” Mitä paremmin niitä hoitaa, sitä paremmin ne siihen vastaa. Ja ovat varmasti aivan kaiken vaivan väärti.”

Kuvat: Seppo Posio ja Kirsi Kause